Chisu - Sama nainen
Huijjuij, koko ilta on mennyt siivoamisessa, jossa rakas pikkuveikka on mua auttanut. En tiiä missä sikolätissä oikeesti asuisin ellei Juho tekis meille visiittiä, johon kuuluu siivoaminen. Ilta on myös kulunut kavereitten kanssa hengaten ja palloilten. Ja sain jostain (oletan että liian monesta kahvikupista) ihan hirveesti energiaa enkä tiedä miten purkaa sitä.
Oon tässä pohtinu, miten jotkut ihmiset vaan herättää tietynlaisen fiiliksen. Eikä se fiilis muutu ikinä vaikka ei näkis jotain ihmistä pieneen ikuisuuteen tai vaikka pieniä asioita tapahtuis elämässä. Se on aina se sama fiilis. En tiedä mikä siinä on. Ja kun ne kouraisee tuolta jostain todella syvältä. Tuntuu kun joku osa puuttuis ja se tunne kun on löytänyt sen osan mikä puuttuu, ja yrittää tavoitella sitä. Kun näkee tai juttelee jonkun tietyn ihmisen kanssa, käy menneet asiat läpi ja usein niitä miettii hymyissä suin. Ja jos joskus on suunnitellu sen ihmisen varaan jotain tulevaisuuteen, sitä suunnitelmaa ei koskaan unohda ja yrittää kääntää nykyisen tilanteen siten että entisen suunnitelman vois toteuttaa. Tai sitten vaan naurahtaa sille suunnitelmalle. Vielä en tiedä kumpaa tekisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti