Julia

perjantai 27. tammikuuta 2012

ja nimetöntä säälisin, mut ei sil mitään fiksua teekään

Seittemän päivän työputki takana, joka huipentu kolmeen yövuoroon. Luulin että olisin ihan puolikuollut tuon ahkeroimisen jälkeen, mutta elossa ollaan vaikka elämäntilanteessakin on tullu suurta muutosta. Ainoo suunta on ylöspäin, rinta pystyssä tuulta päin. Tajusin alkuviikosta, että mulla on aivan mahtavia ihmisiä ympärillä, ihana turvaverkko. Nyt näin kuinka moni tippui pois, ja ketkä jäi vierelle. Ilman näitä ihmisiä ei kyllä mistään tulis mitään. Kiitos rakkaudet ! Edessä on asioiden hoitelua ja pahvilaatikoiden täyttöä.
Tärkeistä ihmisistä puheenollen; alokas Hakanen astuu viikonloppu vapaille, jahuuu ! Ja mitä kaikkea tänään ilta tuo tullessaan :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti